Kreivi Gilbert Hamilton

Kreivi David Gustaf Gilbert John Wilhelm Hamiltonista kerrotaan, että hän oli aika kova luonteeltaan, ja osallistui useaan sotaan. Hän suuttui, kun Ruotsi ei lähtenyt Saksan liittolaiseksi ensimmäisessä maailmansodassa. Niinpä hän lähti itse sotaan Saksan puolella. Sitä kautta Gilbert Hamilton tuli Suomeen Saksan Itämeren-divisioonan mukana. Tämä kreivi Rüdiger von der Goltzin komentama 10 000 sotilaan vahvuinen yksikkö nousi maihin Hangossa 3.4.1918. Pääjoukko eteni kohti Helsinkiä, mutta kreivi Hamiltonin johtamina etenivät.

Kun kreivi ei sotinut, viljeli hän tupakkaa. Hänen piipputupakkasekoituksestaan tuli niin suosittu, että Ruotsin valtion omistama Tobaksmonopolet osti reseptin vuonna 1924. Kreivi Hamilton sai tästä rahallisesti erittäin hyvän korvauksen, ja hänen kuvansa koristaa yhä suosittua piipputupakkaa. Vaikkakin hänen sukulaisensa nyrpistivät nenäänsä hänen tupakkakaupoilleen, ei hän välittänyt siitä.

Greven ifråga var David Gustaf Gilbert John Wilhelm Hamilton som var född 1869 och död 1947. Han var yrkesmilitär i både Sveriges och Preussens arméer (i Sverige bl.a. chef för Smålands Husarer i Eksjö) och hedersgeneralmajor i Wehrmacht (utnämnd 1939 av Adolf Hitler!). Därtill fungerade han i perioder som adjutant åt avsatte Kejsar Wilhelm i dennes exil i den nederländska orten Doorn.

Saksan Itämeren-divisioona (saks. Die Ostsee-Division) oli saksalainen, kenraalimajuri Tannenbergin taistelun 25-vuotismuistopäivänä Adolf Hitler nimitti Hamiltonin kenraalimajuriksi reservissä. Hamilton jakoi Hitlerin kanssa ainakin käsityksen juutalaisista. Hän kuoli vuonna 1947.

Majuri Hamiltonin komentama kahden komppanian vahvuinen osasto puolestaan eteni Hanko–Hyvinkää-rataa pitkin Lohjan suuntaan, jossa se kohtasi 8. huhtikuuta punaiset Kirkniemen taistelussa. Vihollisen peräännyttyä saksalaiset jatkoivat Virkkalaan ja ottivat seuraavana päivänä haltuunsa Lohjankylän. Punaiset perääntyivät edelleen Nummelaan, jossa he linnoittautuivat venäläisten ensimmäisen maailmansodan aikana rakentamiin asemiin. Punaiset olivat päättäneet pysäyttää saksalaisten etenemisen juuri Nummelassa, ja näin paikkakunnalle koottiin kaikki Länsi-Uudenmaan punaiset Hangosta, Tammisaaresta, Karjaalta ja Lohjalta. Yhteensä seudulla saattoi olla jopa 3 000 – 6 000 punaista. Lohjan valtauksen jälkeen paikkakunnalle muodostettiin suojeluskunnat, jotka alkoivat välittömästi teloittaa punaisiksi epäiltyjä. Lohjalla ollut saksalaisosasto vedettiin takaisin Karjaalle 16. huhtikuuta, jolloin punaiset saivat paikkakunnan haltuunsa muutamaksi päiväksi, kunnes saksalaiset ja valkoiset palasivat Lohjalle jälleen 20. huhtikuuta. Punaiset puolestaan vetäytyivät tämän jälkeen Nurmijärven kautta kohti Hyvinkäätä.

Suurin osa oli jopa hämmästynyt kohdatessaan suomalaisia punakaartilaisia. Von der Goltzin ja Mannerheimin toiveesta luotu propaganda oli synnyttänyt kuvan ryöstelevistä ja murhaavista ”bolševikkibandiiteista”, joista saksalaiset olivat tulleet Suomen vapauttamaan.