Taustaa

Kansallinen muisti sadan vuoden takaisista tapahtumista on katoamassa.
Yhä pienempi ryhmä jakaa tuon ajan muistoja ja tarinoita.
On tärkeää sekä yleisesti että paikallisesti tuoda esille menneitten vuosikymmenten historiaa.
Keskuudessamme elää vielä henkilöitä, joiden isovanhemmat ovat eläneet ja kokeneet nuo maamme kohtalokkaat vuodet, ensimmäisen maailmansodan sekä Suomen sisällissodan. On selvää, että paljon on vieläkin kertomatta ja tutkimatta.

Näyttelyyn olemme kuvanneet oman aikamme ihmisiä, mutta vaatetus, ympäristö ja ilmapiiri ovat sadan vuoden takaa. Mukana on tapahtumakuvia, studiokuvia ja kabinettikuvia. Tarkoituksena on osoittaa, kuinka vähän, jos ollenkaan on ihminen sadassa vuodessa muuttunut. Onko ihmisen arvomaailma muuttunut tämän sadan vuoden aikana?

Näyttelyn tarkoituksena on herättää ihmisiä huomaamaan ja ajattelemaan sitä syvää eriarvoisuutta, mikä yhä vallitsee maailmassa. Sata vuotta ei ole ikuisuus. Näyttelyn tärkeimpänä osiona ovatkin kuvat, joiden tarkoitus on herättää keskustelua yhteiskunnan vakauden ja yksilöiden oikeuksien, vastuun ja velvollisuuksien tärkeydestä niin menneisyydessä, nykyisyydessä kuin tulevaisuudessa.

Näyttelyssä on nähtävillä myös lyhyitä videohaastatteluja, joissa lohjalaiset henkilöt muistelevat tuon ajan tapahtumia niin kuin heidän vanhempansa ovat heille asioista kertoneet. Lisäksi näyttelyyn koottu henkilökohtainen esineistö kertoo omaa tarinaansa.

Näyttely on alun perin saanut alkunsa valokuvaaja Kari Saariston halusta nyt jo itsekin isoisänä tutkia valokuvauksen keinoin omien isovanhempiensa kokemusmaailmaa sata vuotta sitten.