Hjalmar Wallin, karannut punarosvo

Karl August Selin oli Sammatin punakaartin päällikkö, ja liikkui useasti Hjalmar Wallinin mukana niin sisällissodan aikana kuin sen jälkeenkin. Kaveruksia epäiltiin useista murhista ja ryöstöistä. Selin karkasi Tammisaaren vankileiriltä elokuun 1918 alussa, piileskellen muiden punakaartilaisten kanssa Lohjan sekä Karjalohjan metsissä. Selin ja Wallin yhdistettiin Sammatissa tehtyyn pommiattentaattiin, mutta tapaus jäi selvittämättä. Kesäkuussa 1919 Helsingin poliisi luuli pidättäneensä Selinin, mutta kävikin ilmi, että poliisin haaviin oli joutunut vielä vaarallisempi “punarosvo”, Hjalmar Wallin. Selinin kohtaloa ei tunneta, mutta voisi arvata, että hän pääsi rajan ylitse ja pakoon. Kuva Suomen Kuvalehti 28.9.1918. digi.kansalliskirjasto

Gustaf Hjalmar “Jaska” Wallin syntyi äpärälapsena vuonna 1887, ja äitikin kuoli keuhkotautiin hänen ollessaan kolmevuotias. Hjalmar jäi asumaan ottoisänsä luokse Virkkalaan. Hjalmar kävi kansakoulua yhden vuoden, mutta enemmän tuli käytyä “elämänkoulua” maailman turuilla. Hänelle kertyi syntilistaa, mm. varkauksista, viinanmyynnistä ja poliisin väkivaltaisesta vastustamisesta. Lopulta hän sai yhdeksän kuukauden kuritushuonetuomion. Vankilasta Hjalmar vapautui vuonna 1915.

Sisällissodan aikana Hjalmar toimi punaisen esikunnan “ratsuna”, ja oletettavasti hänen tuomillaan viesteillä ja käskyillä oli takana voimaa, joka huokui Hjalmarista. Hän oli rivimies, jolla oli vaikutusvaltaa henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi, joihin kuuluivat aggressiivisuus ja väkivaltaisuus, ei mikään “pännänpyörittäminen” tai pohdiskelu.

Hjalmar liikuskeli epämääräisten tuttujensa kanssa, ja punaisen johdon heikkous valvoa rivimiesten toimia sopi hänelle. Hänen epäillään syyllistyneen ryöstömurhaan 22.2.1918, jolloin hänen arvellaan yhdessä Sammatin punakaartin päällikön Karl August Selinin kanssa ampuneen ylioppilas Hårdhin Lohjankylässä. Samaten häntä epäiltiin myös useista muista murhista, mutta todisteita ei liiemmälti ollut.

Lohjan Yhteiskoulun opettajatar Alice Pietikäinen näki Hjalmarin ikkunastaan 22.4.1918, päivää ennen kuin valkoiset valloittivat Lohjankylän: “Saimme kunnian nähdä sinä iltapäivänä Vallinin Jaskankin upeassa venäläisessä puvussa ratsastavan komean hevosen selässä ikkunain sivuitse.”

Hjalmar Wallin saatiin Helsingissä kiinni kesäkuussa 1919, mutta heinäkuun lopulla hän onnistui pakenemaan Lohjan poliisivankilasta. Hjalmar löytyi majailemasta Pietarsaaren suomalaisella työväentalolla. Syyskuun puolivälissä lähti kaksi lohjalaista poliisia vangitsemaan häntä. Pidätysyritys päättyi ammuskeluun, jossa Hjalmariin osui viisi luotia. Hänet kuljetettiin käsikärryillä yli kilometrin päässä  sijainneeseen sairaalaan, jossa hän kuoli. Valkoisessa lehdistössä väitettiin, että Hjalmar olisi ennen kuolemaansa sanonut tehneensä paljon pahaa elämässään ja ansaitsevansa siksi kuolla. Hän oli kuollessaan 32-vuotias. Paikallinen Pedersöre -lehti otsikoi tapahtuman seuraavassa numerossaan (17.9.1919): “Karanneen punarosvon loppu.”