Kaksi kuvaa, kaksi isovanhempaa

Kuvassa isoisäni Gösta Österman omistamansa Harley-Davidson moottoripyörän vm.1916 kanssa. Tämä moottoripyörä oli tuttu näky lohjalaisessa katukuvassa. Kuvan ottopaikka tuntematon.

Esillä olevan näyttelyn aihe ja tematiikka on vuosien ajan askarruttanut miten kertoisin sen valokuvauksen keinoin katsojalle. Toinen henkilöistä on isoisäni ja toinen isoisoisäni. Kumpikin taisteli oman vakaumuksensa puolesta juuri itsenäistyneen Suomen puolesta.
Oman sukuni historiassa aihe on vaiettu. Kuten varmaankin monissa
suomalaisissa perheissä. Traumaattiset muistot on haluttu tietoisesti vaieta.

Vuonna 1918 taistelujen aikana valkoisten puolella taistellut isoisäni oli iältään 22 v. ja naimaton. Punaisten puolella taistellut isoisoisäni
taasen oli 36v. perheellinen 6 lapsen isä.

 

29.5.1918 Ja ole nyt niin kiltti ja hommata aikaas pijan nämä ylläolevat todistukset että pääsen pois. Kyllä Veeperin ja poliisi Winqvist tai muita tai sitten joltaan suojeluskunnan jäseneltä. Lähetä minulle vähäse tupakkia. Sano lapsille terveisiä. Isä kirjoittaa pian.

Omien isovanhempien kokemusmaailmaa on helpompi reflektoida kun ajattelee heidän omaa ikäänsä vuoden -18 tapahtumien aikana. Miten minä itse olisin kokenut tuon ajan nuorena miehenä?
Maailma ja ajatukset olivat 1900- luvun alun Suomessa erilaiset. Siksi nyt nähtävässä näyttelykokonaisuudessa primäärinä ajatuksena on ollut tuoda näkyväksi onko mikään tässä ajassa muuttunut. Voivatko ihmiset ja millä tavalla uudestaan radikalisoitua syvään keskinäiseen vihaan. Sata vuotta ei kuitenkaan ole ikuisuus.
Punakaartissa palvellut Emil Saaristo vangittiin n. 30.000 pakolaisen kanssa 1.5.1918 Lahdessa ja kuoli Hämeenlinnassa 4.7.1918.
Gösta Österman opiskeli myöhemmin agronomiksi ja toimi aktiivisena Pohjois-Lohjan suojeluskunnassa.

   

 Vasemman puoleisessa kuvassa Gösta Österman pitelemässä suojeluskunnan lippua.
Oikealla Sota-Arkiston lippupiirustuskokoelmaan toimitettu lippumallipiirustus.