Lohjan Punaisten muistomerkki

Ajatus Lohjan Punaisten muistomerkin täydentämisestä lähti liikkeelle vuonna 1993 Lohjan museolautakunnan piiristä. Haasteen otti vastaan Lohjan kunnan sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö, joka vuonna 1996 muuttui Lohjan sos.dem. kunnallisjärjestöksi. Sen toimesta koottiin muistomerkkitoimikunta, johon pyydettiin eri järjestöjen ja yhteisöjen edustajia, joiden ajateltiin olevan kiinnostuneita hankkeesta.

Lohjan Immulan työväenyhdistyksen puheenjohtaja dosentti Tapio Lampinen valittiin koko lohjalaisen järjestökentän muodostaman Lohjan Punaisten muistomerkkitoimikunnan puheenjohtajaksi.

Muut jäsenet olivat Pentti Järvinen, Kaiku Mäenpää, Raija Rönkä-Nieminen Tuula Jämsèn, Esa Koskinen, Toivo Peltonen, Pentti Eertamo, Eero Ahtela, Matti Saarinen ja Leena Levonperä sekä toimikunnan ulkopuolisina asiantuntijoina Torsti Salonen ja Kalle Vuorinen.

Tehtäväksi määriteltiin Lohjan Punaisten muistomerkin valmistaminen, kun kansalaissodan päättymisestä tulee vuonna 1998 kuluneeksi 80 vuotta.

Hankkeen käytännöllisen talouspuolen ja rahaliikenteen hoitamisen vastuun otti SAK:n Lohjan APJ (Ammatillinen Paikallisjärjestö) Toimikunnan taloudenhoitajaksi valittiin APJ:n taloudenhoitaja Raija Rönkä-Nieminen ja toimikunnan sihteeriksi Leena Levonperä.

Punaisten muistomerkkien pystyttämiseen Suomessa päästiin useilla paikkakunnilla vasta kun talvisodan aikaiset tapahtumat olivat osoittaneet, että myös punaisten puolella 1918 taistelleet olivat samoja suomalaisia kuin valkoisetkin.

Lohjan työväenyhdistyksen toimesta paljastettiin 5.11.1944 graniittinen muistopatsas. Vuonna 1967 Toivo Malmstedtin aloitteesta haudalle saatiin Lohjan työväenyhdistyksen ja lohjalaisen liike-elämän tuella graniittiset nimilaatat, joissa oli kuuden lohjalaisen ja yhden nurmijärveläisen vainajan nimet.

Niinpä Lohjallakin heti talvisodan päättymisen jälkeen Lohjan työväenyhdistyksen aloitteesta ryhdyttiin hankkimaan muistopatsasta Lohjan Pyhän Laurin hautausmaalla sijaitsevalle paikalle, johon tiedettiin haudatun ainakin seitsemän (7) punaisten vainajaa. Muistopatsas piti paljastaa elokuussa 1941. Jatkosodan puhkeaminen luonnollisesti viivästytti muistomerkin valmistumista. Työväen Keskusmuseon mukaan somerolainen Kivenhakkaamo M. Kangas valmisti ja pystytti muistopatsaan Lohjan Pyhän Laurin hautausmaalle. Lehtitietojen mukaan graniittinen muistopatsas, joka esitti surevaa naista, paljastettiin 5.11.1944. Vuonna 1967 Toivo Malmstedtin aloitteesta haudalle saatiin Lohjan työväenyhdistyksen ja lohjalaisen liike-elämän tuella graniittiset nimilaatat, joissa oli kuuden lohjalaisen ja yhden nurmijärveläisen vainajan nimet.

Uuden muistomerkin suunnittelijaksi kutsuttiin helsinkiläinen arkkitehti Paavo Kaipainen. Hankkeen etenemisen kannalta tärkeätä oli se, että muistomerkin suunnittelijaksi saatiin Kaipainen. Hän oli suunnitellut mm. vuonna 1988 paljastetun Punaisten muistomerkin Tammisaaressa. Paavo Kaipainen osallistui toimikunnan työhön sen kaikissa vaiheissa ja järjesteli ja valvoi käytännön toteutusta.

Vuonna 1944 paljastettu vanha muistopatsas siirrettiin uuden muistomerkin oikealle puolelle ja patsaan viereen sijoitettiin hapon kestävästä teräksestä ja Taivassalon graniitista valmistettu uusi muistomerkki. Muistomerkin neljään teräksiseen kenttään on läpi laseroitu kaikkien 238 punakaartilaisen nimet ja erilliselle laatalle vanhan muistomerkin seitsemän vainajan nimet.

Töiden suorittajiksi valittiin Loimaan Kivi Oy, Kolmenteräs Oy ja Laserle Oy.

Järjestöliput tekevät kunniaa muistomerkillä, edessä Tuula Niemi.

Lehtori FL Esa Koskinen valmisti muistomerkin varojen keräämiseksi kirjan ”Veljiksi kaikki ihmiset tulkaa – Lohja 1917-1918”, Lisiä Lohjan Pitäjänkertomukseen LXVI, Gummerus Jyväskylä 1998. Teoksen pohjana oli hänen lisensiaattityönsä vuodelta 1992. Koskinen oli selvittänyt muistomerkkiin tulevat 238 vainajan nimet. Hänen asiantuntemuksensa on ollut toimikunnan työn tiedollinen pohja. Kirjasta saaduilla tuloilla (noin 85 000 markkaa) voitiin kattaa osa muistomerkin kustannuksista.

Hankkeen kustannusarvioksi määriteltiin 225 000 markkaa. Lohjan kaupunki myönsi valtuuston päätöksellä hankkeelle 50 000 markkaa. Suurimpana työ- ja materiaalilahjoituksena saatiin Rakennusliike NCC-Puolimatkan muistomerkin perustustöiden rakentaminen. Metsä-Serlan Kirkniemen paperitehdas lahjoitti paperin kirjaa varten sekä ilmaista palstatilaa saatiin Länsi-Uusimaa-lehdessä. Hankkeen kokonaismenoiksi muodostui lopulta vain noin 186 700 markkaa.

Merkittävän osan tarvittavista resursseista muodostivat ne varat, tarveaineet ja työsuoritukset, joita antoivat lohjalaiset järjestöt, Lohjan seurakunta ja lohjalaiset yritykset sekä yksityiset lahjoittajat. Liikeyritysten tuen saamisessa eri vaiheissa auttoivat kansanedustaja Matti Saarinen, Lohjan kunnan- sittemmin kaupunginjohtaja Pekka Myllyniemi ja Lohjan kaupunginjohtaja Juhani Rinne.

Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävien puheenjohtaja Pentti Järvinen toimi koko ajan hankkeen yhdyshenkilönä arkkitehdin, seurakunnan, muistomerkin rakentajien sekä toimikunnan jäsenten välisessä yhteydenpidossa.

Lohjan Punaisten muistomerkin paljastus 24.10.1998. Vasemmalla kukkien kera Lohjan työväenyhdistyksen puheenjohtaja Tuula Jämsèn vierellään muistomerkkitoimikunnan taloudenhoitaja Raija Rönkä-Nieminen, takana vasemmalla toimikunnan sihteeri Leena Levonperä, toimikunnan puheenjohtaja Tapio Lampinen, Eila Teräs ja toimikunnan jäsen Toivo Peltonen.

Lohjan Punaisten muistomerkki paljastettiin YK:n päivänä 24.10.1998. Muistopuheen piti Tapio Lampinen. Muistomerkin seurakunnan edustajana vastaan otti Lohjan kirkkoherra Kaiku Mäenpää. Lohjan työväentalolla vietetyssä arvokkaassa tilaisuudessa juhlaesitelmän piti Esa Koskinen.

Muistomerkkitoimikunnan työssä tulevien sukupolvien näkökulmaa toivat esille muistomerkissä olevat kaksi tekstiä: ”1918 yhteiskuntarauhan järkyttyä taisteluissa, teloituksissa ja vankileireillä menehtyneille Lohjan punaisille” sekä ”Tään ajan vainot erheet toistua ei saa. Inhimillisyyttä ja sopua rakentakaa”

 

Muistomerkkitoimikunnan sihteeri

Leena Levonperä