Tirehtööri Karl Fredrik Kylander

Karl Fredrik Kylander oli syntynyt Lohjalla Muijalan Keimolassa vuonna 1860. Hän jäi orvoksi seitsemänvuotiaana ja muutti tätinsä luokse Vihtiin. Sotaväkipalveluksensa hän suoritti Uudenmaan tarkka-ampujapataljoonassa yleten aliupseeriksi. Sotaväestä palattuaan hän meni lukkari-urkurikouluun, jonka jälkeen hänet valittiin vuonna 1895 L

ohjan lukkari-urkuriksi (director cantus eli “tirehtööri”)

Valkoinen suojeluskunta perustettiin Lohjalle 14.6.1917. Näiden” luotettavien lohjalaisten” johtajana toimi Lohjan kalkkitehtaan johtaja Petter Forsström ja kouluttajana entinen vanhempi aliupseeri Karl Fredrik Kylander. Listoihin saatiin kaikkiaan noin sata miestä. Kylander itse totesi tuosta ajasta myöhemmin: “Saatiin vain tyytyä niihin mitä kulloinkin kullakin sattui itsellään olemaan: jokunen browningi tai luotikko, joku muu lyhyt ase, sekä metsästysaseita. Hommassa ei aseiden puutteen vuoksi päästy pitkälle. Sovittiin vain muutamista turvallisuustoimenpiteistä ja kokoontumistavoista vaaran uhatessa”. Aseita ei saatu, mutta Lohjan kalkkitehtaalla valmistettiin satakunta teräsvaijeripamppua, joissa oli lyijypaino kummassakin päässä. Pituutta pampulla oli puoli metriä.

Punaisten saatua Lohjalla vallan yritti Kylander piilottaa kiväärin, mutta epäonnistui siinä. Häntä kuljetettiin kolme kertaa vallankumousoikeuden tutkittavaksi “missä minua hävittömästi kohdeltiin”, kuten hän itse tuohtuneena jälkeenpäin totesi. Kylander sai vallankumousoikeudelta suuret sakot ja vankeutta kaksi kuukautta. Hengenlähtökin oli lähellä, sillä häntä uhattiin kuolemalla löydetyn kiväärin vuoksi.

Saksalaisten tultua Lohjankylään 9.4.1918 pidettiin seuraavana päivänä ensimmäinen yleinen suojeluskuntalaisten kokous, jossa oli läsnä 70 suojeluskuntalaista. Kokouksessa valittiin esikunta, johon tuli valituksi myös Kylander. Toukokuussa hänestä tuli esikunnan puheenjohtaja ja hän toimi Uudenmaan Pohjoisen Suojeluskuntapiirin tehtävissä aina vuoteen 1924 saakka. Karl Fredrik Kylander kuoli vuonna 1927.