Västankvarn

Sisällissodan jälkeen perustettiin Länsi-Uudenmaan pataljoona. Sen ytimen muodostivat
Kirkkonummen taisteluissa antautuneet valkoiset, jotka nyt liitettiin riveihin. Pataljoonan
sijoituspaikaksi tuli Inkoon Västankvarn. Täältä pataljoona teki “puhdistustoimia” läntiselle Uudellemaalla. Retkikuntia lähetettiin ympäröiviin kuntiin, puhdistusten ulottuessa aina Saloon ja Kemiöön saakka. Paikalliset suojeluskunnat eivät aina hyväksyneet näiden retkikuntien summittaisia teloituksia, ja ainakin Nurmijärvellä paheksuttiin 33 henkilön teloittamista.

Valkoisten teloitusryhmä tarkastelee Västankvarnin pellolla ampumiaan punavankeja, joiden joukossa on yksi nainen. Kuva Työväen Arkisto.

Pataljoonan toinen osuus tapahtui sen pääpaikassa, Västankvarnissa. Siellä toimi kenttäoikeus, joka teloitti ainakin 65 punaista. Näistä yhdeksäntoista oli lohjalaisia. Kenttäoikeuden puheenjohtaja Erik Grotenfelt kirjoitti vaimolleen:
“Teloitusten jälkeen ovat jäljellejääneet vangit tulleet helvetin pelokkaiksi minua kohtaan. Yksi alkoi itkeä ja pyytää armoa kun menin katsomaan häntä… Luulen passittavani hänet autuaammille metsästysmaille muutaman kuulustelun jälkeen… Täällä olevasta miehistöstä tulee kyllä hyvä. He ovat jo oppineet paljon. Ja henki on oikea. Siitä todistaa m.m. se, että he kilpailevat saadakseen suorittaa teloituksia…”

Toukokuun lopun jälkeen ei Västankvarnissa enää teloitettu. Pataljoonan toiminta lakkasi
kesäkuussa 1918, ja miehet siirrettiin toisiin yksiköihin tai vapautettiin palveluksesta. Erik
Grotenfelt teki itsemurhan 3. huhtikuuta 1919.